Nairei

[salmy]

Nairei (c)salmy
tausta (c)sirpale

Perustiedot

NIMI
Nairei
KOKO NIMI
Toistaiseksi pelkkä Nairei
KUTSUMANIMI
ei ole
KOKO
Anturoista säkään - 68 cm
Kuonosta häntään - 112 cm
Paino - 34 kg
LAJI
susi
SUKUPUOLI
uros
IKÄ
4
HENGET
yksi henki, joka tuo Naireille hyvää onnea. se ei tee uroksen elämästä unelmaa, mutta auttaa hätätilanteissa (<-- ei välttämättä ihan kaikissa) esim. nälkäisenä sen eteen saattaa tupsahtaa pusikosta eksyksissä oleva kaniini. tätä ei kumminkaan aina tapahdu. Lahja on hyvin sattumanvarainen. Yleensä onni katsoo mikä on Naireille parasta, ei mitä uros haluaa.

--------------------------------------------------------------------------------

ULKONÄKÖ
Nairei on rakeenteeltaan melko narttumaisen siro, jonka vuoksi sitä luullaan yleensä nartuksi, ainakin aluksi. Hoikilla, pitkillä jaloillaan se pääsee kohtalaisen lujaa juoksemaan, ja asiaa auttaa uroksen sukkela ruumis.
Etujalat ovat valkeat, tassuissa väri vaihtuu kuitenkin harmaaksi. Sama toistuu takajaloissa, mutta takajalat ovat pitkälle jalkaa ylöspäin mennessä harmaat, mustilla raidoilla. Takajalkoihin ulottuu haalean harmaanruskea kuvio joka alkaa selästä.
Korvat ovat isohkot, yleensä aika höröttävät. Sisältä ne ovat vitivakoiset, ja valkoisuutta reunustaa musta rengas.
Kuononselästä selän loppuun asti jatkuu harmaa kuvio, jonka sisällä on tummemmanharmaa, piikillinen kuvio. Ikenet ovat harmaat. Kuviossa on mustia raitoja. Suipot posket ovat haalean harmaanruskeat. Silmät ovat kapeat, järkyttävän oranssit, ja väriä korostaa musta reunus, joka ulottuu "kulmien" alkuun ja vie kuonon puoliväliin asti. Lisäksi kuviossa on alapuolella neljä "piikkiä". Kuten melkein kaikki muutkin, kuonokin on kapea ja pitkä, alapuolelta leukaan asti rummanharmaa.
Harmaa kuvio jatkuu pyöreähkönä, piikikkäänä leveten kaulaan, rintaan ja vatsaankin vähän. Kaulan ja rinnan kohdassa kuvioon ilmestyy harmaanruskea sisuskuvio.
Lihasmassaa uroksella ei paljon ole, enemmänkin luikku. Taistelijaksi siitä ei ole, mutta juoksijaksi senkin edestä.
Häntä on hieman lyhyehkö, mutta tuuhea. Häntä on harmaa, joka tummenee kahdessa sävyssä hännänkärkeä lähentyessä.
Mitään kunnon virheitä uroksessa ei ole, siis sellaisia jotka hidastaisivat sen menoa, mutta uros pitää itse virheenään lyhyttä häntäänsä.
Turkki on sileää ja lyhyttä, tosin pidempää tavallisistikin pidemmissä paikoissa, kuten kaulassa, mahan alla ja hännässä. Väritys on samanlainen toisella puolella.

-----------------------------------------------------------------------------------

LUONNE
Luonteeltaan uros on omaa etuaan tavoitteleva, usein aika töykeä uros.
Haluessaan se osaa olla lipevä, myöntäilevä ja kiltti, mutta se ei oikeastaan kuvaa sen oikeaa luonnetta. Hän yrittää joka tilanteessa ensisijaisesti itseään, yleensä sitä miten pääsee tilanteista pakoon, pakenemisessa uros kun on hyvä, ja yleensä henkensä vuoksi pakotie löytää uroksen melkoisen nopeasti.
Valehtelu sujuu tarvittaessa hyvinkin uskottavasti, ja siinä samassa uskotteleminenkin, ja suostuttelu. Nairei tykkää puhua susia ympäri tekemään jotain tyhmää, ja nauraa sitten näiden päälle, jonka vuoksi uroksella ei paljon ystäviä olekaan, vihamiehiä senkin edestä.
Tämä kaikki kuuluu uroksen kovaan kuoreen, jonka sisällä on hyvinkin syvällinen olento, joka saa uroksen omantunnon useasti kolkuttelemaan.
Kuori on vahvistunut, ja kukaan ei ole vielä päässyt läpäisemään sitä, eikä Nairei mielellään anna kenenkään murtaa sitä, sillä kuoren sisäinen Nairei on haavoittuvainen.
Parempi olla särkemättä kuorta.
Kumminkaan uros ei ole seuraa vieroksuva erakko, vaan viihtyy hyvinkin muiden seurassa sille tuulelle tultuaan, teräviä kommentteja heittäen.
Harrastuksena melkeinpä uroksella on maailman miettiminen, niin oudolta kuin se kuulostaakin sarkastisen uroksen lempitekemisenä. Hän ajattelee yleensä maailman olemassa olon syitä ja kaikkea sen semmoista aina filosofiaan asti.
Naarasta uros ei paljoa välitä, ne ovat sille lajikumppaneja, eivät toisen sukupuolen edustajia.
Jos Nairei jotain elämältä hakee, niin paikkaa mikä tuntuu kodilta, ja sitä etsiessään hän saarelle joutuikin. Turvaa, paikkaa jossa jättää kuori naulakkoon. Tälläistä paikkaa hän etsii, muttei rehellisesti usko koskaan löytävänsä sitä.
Lyhyesti tiivistettybä uros on kovan kuoren omaava herkkäsielu.

----------------------------------------------------------------------------------

MENNEISYYS
Nairei syntyi Nian ((c)Nimetön.) ja Rodalin ((c)salmy) viimeisenä pentuna. He elivät silloin luolassa, joka oli lähellä meren rantaa. Elo oli rauhaisaa, ruokaa riitti ja vanhemmat huolehtivat pennusta.
Tosin pennun isä häipyi usein muutaman päivän pituisiksi ajoiksi, joiden päämääriä tai tarkoituksia ei koskaan Naireille uskottu, pennun pyynnöistä huolimatta. Nairei kuvitteli aina isänsä menemään puolustamaan reviiriä tunkeutujilta, joutuvan vähän väliä ihmisten saaliiksi, kokevan hurjia seikkailuja. Muutaman kerran Nairei oli yrittänyt seurata isäänsä, mutta jokainen yritys oli kaatunut pennun paljastumiseen. Naireilla oli jumaloiva kuva isästään, ja poika aikoi pyrkiä isompana samanlaiseksi kuin isänsä.
Emo huolehti Naireista huolella, samalla opettavalla asenteella. Perhe eli tällä tavoin pari vuotta, ja Nairei oli jo pitkän aikaa alkanut kasvattaa pääkopassaan ajatusta omille teilleen lähdöstä, se ei vain tuntunut oikealta. Uros halusi elää laumassa, voisi jopa sanoa että siihen aikaan nuorena ollessaan hän pienesti pelkäsi yksinoloa, johtuen luultavasti siitä ettei pentua sen aikaisen pentueen ainoana pentuna oltu jätetty lähes koskaan yksin. Hän pelkäsi että heti kun olisi yksikseen joku hyökkäisi hänen kimppuunsa, ja vaikka vanhemmat lähes toivottomasti olivat pentua opettaneet pitämään puolensa, ei sudessa taistelijan sielu elänyt. Niimpä uros pysytteli vanhempiensa kuormana. Ja elo jatkui.
Päivä oli sumuinen, ilma kostea ja harmaa, ilma tuntui seisovan puuttuvan tuulen takia. Nairein elämän toisen kesän loppu oli lähellä, vihjeinä tästä ilman kylmeneminen, puiden pikkuhiljaa vaihtuvat värit, ja muita, joita uros ei tietoisesti huomannut. Isä oli taas matkoilla, ja sillä hetkellä uros oli rannassa kävelemässä kalliosta rantaviivaa pitkin. Välillä hän katseli vedestä väreilevää, harmaata kuvajastaan, joka hymyili. Suden emo oli kallion luolassa lepäämässä, surullisena, hieman masentuneena.
Sitten metsästä kuului oksien naksahtelua, kun joku juoksi oksista välittämättä niiden läpi. Korvat kääntyivät automaattisesti äänen suuntaan, ja säikähtyneen uroksen pää myös. Ääni tuntui lähenevän kalliopesää, ja samassa uroksen jalat kyyditsivätkin jo häntä lujaa vauhtia luolan luo, jonne ei ollut kuin hetken matka.
Nairei ehti juuri nähdä harmaamustan suden katoavan luolaan, ja samassa hän tiesi että tulija oli isä. Yleensä isä saapui kotiin kaikessa rauhallisuudessa, ei hätäisesti juosten. Jotain oli varmaan tapahtunut. Pieni toivon liekki syttyi, ja nuorukainen arveli vihdoin saavansa tietää missä isä kävi.
Hän käveli luolaan. Ja kauhistui, nähdessään isänsä. Hännässä oli verta, selässä verisiä haavoja, ja kun Rodal käänsi katseensa Naireihin, susi huomasi että isällä oli kuonossa ja otsassa haavoja kanssa. Veri ei enää haavoista valunnut, mutta haavat olivat punaisia, vuotanut veri jo kuivumaan päin. Nairei ajatteli että isä oli kylvyn tarpeessa.
"Törmäsin heihin" Rodal selitti pystyyn nousseelle valkealle puolisolleen. "He ovat varmaan tulossa. En ole varma. Yritin eksyttää. Mutta miten tahansa, meidän on paettava..." Isä jatkoi, lähinnä Nialle puhuten. Lopussa uros käänsi katseensa poikaansa. "Nairei, lähde. Pois." Ja katse oli pakottava. Hetken ajan Nairei mietti, että halusiko hän lähteä. Jos "ne" olivat satuttaneet isää, niin jos nuori susi jäisi, hänkin varmaan saisi saman kohtalon. Jos jos. Sekavinta oli, ettei Naireilla ollut hajuakaan mikä heitä vainosi. Ja miksi.

Aluksi he pakenivat. Nairei, Rodal ja Nia. Lähtivät äkkiä kodiksi kutsumastaan paikasta. Uivat toiselle rannalle, jonne ei ollut kamalan pitkä matka. Ja sitten juoksivat kauan aikaa. Nälkä alkoi kasvaa, mutta he eivät välittäneet siitä. Kukaan ei laskenut aikaa, he vain juoksivat, mutta eivät niin kauan että yö ehtisi pimentää maisemaa. Mutta jossakin illansuussa, niityn, jota Nairei ei tuntenut, laidalla, he pysähtyivät. Vanhemmat ensin katsoivat toisiaan hetken, nyökkäsivät ja käänsivät katseensa Naireihin. Ja sitten käskivät pennun lähteä omille matkoilleen. Lempeästi, mutta kumminkin tosissaan, vaativasti. Nairei myöntyi. Se oli viimeinen hetki, jolloin susi näki vanhempansa. Eikä usko enää tapaavansa heitä.
Uros alkoi kasvattaa omaa matkaansa. Käveli, juoksi, vaelsi vailla päämäärää, miettien samalla asioita. Vanhempiaan, entistä elämäänsä, "niitä" ja maailman olemassa olon syytä. Välillä hän juoksi päiväkausi putkeen, välillä pitäen lepopäiviä, ja joinakin päivinä vain hölkäten tai kävellen. Etsien paikkaa, jonne jäädä. Tai ehkä vain seuraa, sillä ihme kyllä Nairei ei tavannut yhtään susia. Harvoin hän näki pari lajitoveria, niityn toisella puolella, juoksemassa, mutta ei tuntenut tarvetta tutustua.
Kunnes sitten jossakin vaiheessa, kun uros oli vaellellut ainakin muutamansataa yötä, hän löysi rannalle. Ranta oli lähes samanlainen, kun millainen oli ollut kotona. Kivinen kallioranta ja metsää ja kalliota. Siihen hän jäi. Ei ottanut paikkaa kodikseen, mutta ei jaksanut lähteä. Jaksamisen puuttuminen oli ennemminkin henkistä kuin fyysistä, kunnonsa puolesta olisi Nairei vielä paljon juossut. Hän katseli tunteja merelle, yrittäen erottaa taivaanrannassa maata, mutta näkymä pysyi maatta.
Jonkin ajan kuluttua Nairei hetken mielijohteesta hyppäsi mereen ja alkoi uida, tietäen että jos tämä olisi valtameri, niin että vastarantaa ei ollut odotettavissa pitkään aikaan, susi väsyisi ja luultavasti hukkuisi.
Aika kului, liike liikkeeltä, hengähdys huohotukselta, voimat heikkenivät. Katsoessaan taakseen, uros sai huomata että ranta oli jäänyt kapeaksi viivaksi. ... uros ei vain jaksanut. Ei voi sanoa kauanko se oli uinut, mutta kauan. Silmäluomet alkoivat lupsua alemmas, houtus lopettaa uiminen tuntui kannattavammalta, silloin ei tarvitsisi enää uida. ... Pimeyttä, aaltojen työntävää voimaa, vettä suussa, keuhkoissa vettä.
Ja sitten, tuntui kuin jokin tunkeutuisi sisään viitsimättä koputtaa, ilmoittaa tulostaan, ahtautumalla jo valmiiksi ahtaaseen tilaan. Ja tuomalla voimaa pimeyteen...
Niin. Uros oli lähes taju kankaalla, ajautui merellä lähemmäs saarta.
Jonkin ajan, kenties yhden yön, tai hyvinkin mahdollisesti useamman yön, kuluttua karvamöykky ajautui rantaan, keltaisenruskehtavaan hiekkaan, ja taju alkoi palata.
Kesti hetken ennen kuin uros tajusi olevansa hengissä, ja toinen hetkiä sen ihmettelemiseen. Ja jotakin outoa; tuntui kuin uros oli kokonainen.
Kummallista, outoa tunnetta. Ei uros ollut ollut mitenkään vajaa, palasta vailla, mutta nyt tuntui kuin tuo olematon puuttunut palanen olisi kolahahtanut paikoilleen. Outoa. Ja mikä ehkä oudompaa, uros tiesi mikä tämä oli. Henki, joka oli liittänyt itsensä ja voimansa Naireihin. Henki ei puhunut suden pään sisällä, mutta siirsi tietoja itsestään uroksen tietoisuuteen. Samalla kun uros jatkoi kulkuaan saarta tutkien (toki ei heti tietäen että se oli saari) hän tutustui henkeensä, ja sai huomata pienien onnenpotkujen löytävän tiensä hänen nenänsä eteen, mutta vastaiskusta onnettomuudet seurasivat urosta ja hyökkäsivät. Hän tapasi susia ja jutusteli joidenkin kanssa vähäsanaisesti, kalastellen tiedonpaloja. Pikkuhiljaa urokselle alkoi syntyä jonkinmoinen kuva saaresta ja sen sisäänsä kätkemistä asioista kuten maan alla elävistä paholaisista, nimettömistä ja hiljaisuuksista. Nimeä saarelle uros ei tiedä, mutta päässään se kutsuu tätä kalliosaareksi.
Mutta kodin etsiminen jatkuu.

--------------------------------------------------------------------------------

SUHTEET

PERHE
Vanhemmat : Rodal (c)salmy , Nia (c)Nimetön.
Sisarukset : itseään vanhempia on, mutta ei tunne heitä.
Muut sukulaiset : Ei tietoa

TAVATUT

+
Ystävät : -
Luottoystävät : -

0
Ei-tiedä-miten-suhtautua : -
Hyvänpäiväntutut : -

-
Riidoissa : -
Vihatut : -

----------------------------------------------------------------------------------

ERITYISTÄ
-Nairei on lahjakas juoksemaan
-Naireilla on vaikeuksia puhua tunteistaan<
-Nairei omaa pienoisen vesikammon

Pelaaja taitaapi olla Salmy
Pelipaikka on Takakorpi vol 2

PÄIVITYKSIÄ~

• 31.1.10 - "henget" kohtaa muokattu, uusi kuvanenn
  
• 07.2.10 - Vähän kaikkea lisätty ja tehty ~
• -
  

[Sirpale]

Salamimakkara has come back~
tervetuloa mukaan vaan : >