Post by Sirpale on Mar 7, 2010 7:10:04 GMT -5
Drasera olisi huokaissut helpotuksesta kun uros lähti pois nartun jääkerroksen päältä, tämän suunnitelma olikin toiminut. Drasera olisi nauranut, hymyillyt ja tehnyt ties mitä mutta tiesi että se voisi pilata nartun esityksen täydellisesti, joten tämä pidätti kaiken sisällään ja antautui rooliinsa toivoen ettei tekisi virheitä.
Ratisten Drasera kohotti kehoaan, tyytyväisenä siitä että jääkerros taipui nartun mukana, tosin siitä ripsahteli palasia maahan ja Drasera joutui luomaan tippuneiden palasten kohdalle lisää jäätä, jottei kuorrutuksessa olisi aukkoja.
Tuntui hassulta olla kerrostettuna jäähän, ja narttu venyttelikin itseään, saaden jään naksahtelemaan hieman lisää.
Draseran sisukset kihermöivät, tuo Onkalosusi oli luultavasti peloissaan. Niin narttu oletti huonolla toistenlukutaidoillaan, ja narttu kiinnitti huomionsa nyt toiseen, ja yllättyi. Drasera olikin toisen kanssa samaa kokoluokkaa, eikä tämän tarvinnut enään katsoa urosta yläviistoon.Pahemmin ei narttu ollut ajatellut ulkomuotoaan, tarkoitus oli vain ollut näyttää pelottavalta.
"Hn. Voit kutsua minua Aresardiksi. Ja mikäkö olen? Pieni ja viaton demoni joka päätti yhtenä talvena napata heikon suden asunnokseen." Drasera sanoi, ja kiitti onneaan ettei ollut kertonut nimeään tuolle urokselle. Koska "demonin" nimi oli nartun nimi väärinpäin. Mitään luovempaa eivät nyt ylikierroksilla olevat aivot olleet kyenneet keksimään.
"Hn. Sinut olen nähnyt ennenkin." Drasera sanoi ja kallisti painavahkoa jääkuorrutteista pärstäänsä ja nuolaisi jäisellä kielellään jäistä kuonoa.
Drasera mietti kuumeisesti, miten saisi tilanteen käännettyä omaksi voitokseen.
Ehkäpä hankkimalla uroksen luottamuksen? Pelottelemalla toista?
Draseran teki mieli ulista turhautuneisuudesta.
Ratisten Drasera kohotti kehoaan, tyytyväisenä siitä että jääkerros taipui nartun mukana, tosin siitä ripsahteli palasia maahan ja Drasera joutui luomaan tippuneiden palasten kohdalle lisää jäätä, jottei kuorrutuksessa olisi aukkoja.
Tuntui hassulta olla kerrostettuna jäähän, ja narttu venyttelikin itseään, saaden jään naksahtelemaan hieman lisää.
Draseran sisukset kihermöivät, tuo Onkalosusi oli luultavasti peloissaan. Niin narttu oletti huonolla toistenlukutaidoillaan, ja narttu kiinnitti huomionsa nyt toiseen, ja yllättyi. Drasera olikin toisen kanssa samaa kokoluokkaa, eikä tämän tarvinnut enään katsoa urosta yläviistoon.Pahemmin ei narttu ollut ajatellut ulkomuotoaan, tarkoitus oli vain ollut näyttää pelottavalta.
"Hn. Voit kutsua minua Aresardiksi. Ja mikäkö olen? Pieni ja viaton demoni joka päätti yhtenä talvena napata heikon suden asunnokseen." Drasera sanoi, ja kiitti onneaan ettei ollut kertonut nimeään tuolle urokselle. Koska "demonin" nimi oli nartun nimi väärinpäin. Mitään luovempaa eivät nyt ylikierroksilla olevat aivot olleet kyenneet keksimään.
"Hn. Sinut olen nähnyt ennenkin." Drasera sanoi ja kallisti painavahkoa jääkuorrutteista pärstäänsä ja nuolaisi jäisellä kielellään jäistä kuonoa.
Drasera mietti kuumeisesti, miten saisi tilanteen käännettyä omaksi voitokseen.
Ehkäpä hankkimalla uroksen luottamuksen? Pelottelemalla toista?
Draseran teki mieli ulista turhautuneisuudesta.