Post by Badrang on Feb 13, 2010 16:55:55 GMT -5
Nimi: Ragnar Punainen
Ikä: 23 (noin keski-ikäinen)
Skp: uros
Laji: onkalosusi
Asema: johtaja
Henget: -
-
Ulkonäkö:
Onkalosutena:
Yleistä:
Säkä: 110 cm
Paino: 85 kg
Ragnar on ruumiinrakenteeltaan tyypillinen, joskin poikkeuksellisen suurikokoinen onkalosusi. Uroksen vartalo on jäntevä, lihaksikas, solakka ja atleettinen. Selkäranka on taipuisa ja se mahdollistaa hyvinkin notkeat liikkeet. Ylimääräistä läskiä ei löydy: luut ja lihakset näkyvät selvästi nahan alta. Rintakehä on melko syvä ja kapea. Jalat ovat pitkät ja hoikat. Polkuanturat ovat karkeat ja kovettuneet. Häntä on liskomaisen pitkä ja jäykkä ja se tasapainottaa liikkeitä ja hyppyjä. Kallo on kiilamainen ja otsapenger lähes suora. Ragnarilla on voimakkaat, melko komeat kasvonpiirteet. Poskipäät ovat korkeat ja ulkonevat. Alaleuassa on pieni partamainen tupsu. Korvanlehdet puuttuvat. Silmät ovat kapeat viirut ja niiden katse on terävä ja haastava. Silmien pupillit ovat kissaeläinten tapaan viirumaiset, ja ne laajenevat hämärässä ja kapenevat valossa. Mustat huulet roikkuvat hieman suupielistä ja etuhampaiden edestä. Yläleuan raateluhampaat ovat pitkät ja kaarevat ja ne näkyvät suun ollessa suljettunakin. Kynnet ovat terävät ja sapelimaiset ja ne lohkeavat onkalosusien tapaan aina niin, että jäljelle jäävä osa on terävä.
Turkki on puolikarkeaa, eikä se takkuunnu helposti. Karva on tiivistä ja terveen kiiltävää. Pisintä turkki on hännän alapuolella, mahassa ja rintakehässä. Ragnarilla ei ole paksua aluskarvaa, joten uros pysyttelee talven kovimmat pakkaset luolastoissa maan alla. Suhteellisen ohuesta turkista on kuitenkin hyötyä kesällä: urokselle ei tule niin helposti kuuma, ja hän jaksaa siksi olla aktiivisena pitkiä aikoja.
Uros on pääväriltään hieman punertavaan taittuva tummanharmaa. Kupariin vivahtavan punainen juova (jonka mukaan Ragnar on saanut lisänimensä) kulkee hännänpäästä aina kuonon kärkeen asti. Kasvoissa punainen raita leviää silmien ylä- ja alapuolelle ja korvan aukon ympärille. Selän juova haarautuu etu- ja takajalkojen etupuolille mukaillen lihaksia.
Silmät ovat kirkkaan vaaleanvihreät ja silmänvalkuaiset kellertävät. Kirsu on tumman punaruskea. Polkuanturat ovat tummanharmaat. Kynnet ovat mustat ja kiiltävät.
Ragnarilla on erinomainen pimeänäkö. Silmät ovat sopeutuneet pimeään niin hyvin, ettei uros kykene oleskelemaan normaalissa päivänvalossa onkalosusimuodossa.
Tavallisena sutena:
Yleistä:
Säkä: 75 cm
Paino: 65 kg
Susimuodossaan Ragnar on huomattavasti heikompi kuin onkalosutena. Uroksen koko pienenee muutoksessa paljon, ja siitä johtuen myös voimat vähenevät. Ragnar ei mielellään vaihda onkalosusimuodostaan normaaliksi sudeksi juuri tämän heikkouden takia.
Ulkomuodoltaan susi-Ragnar on sopusuhtainen, terve ja huomiota herättämätön keskivertosusi. Onkalosudeksi uroksen kuitenkin paljastaa poikkeuksellisen pitkät kulmahampaat ja turkin hohto. Uroksen kuviointi ei muutoksessa vaihdu.
Ragnar pystyy oleskelemaan maan päällä päivisin siis vain heikossa susiruumiissaan.
Ragnarin liikkuminen on notkeaa, sulavaa ja helpon näköistä. Ragnar on vahva ja raivoisa tappelija.
-
Luonne:
Ragnar on luonteeltaan kylmä, laskelmoiva, älykäs ja kunnianhimoinen. Uros ei todella luota kehenkään, ja on aina hereillä ja valppaana. Ragnar kykenee toimimaan viileähermoisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Punainen tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa, eikä alennu uhkarohkeisiin tai riskialttiisiin temppuihin. Tärkeintä Ragnarille on ainoastaan oma selviytyminen.
Ragnar pyrkii salaamaan todelliset tunteensa mahdollisimman tarkasti. Erityisesti kateuttaan tai ihailuaan uros ei halua missään tilanteessa näyttää. Ragnar ei kykene eikä halua tuntea sääliä tai kiintymystä muita kohtaan. Sellaiset tunteet tekisivät Ragnarista heikon, tai näin hän ainakin uskoo. Uros on kovettanut itsensä maailmaa vastaan. Laumalleen Ragnar on suoraselkäinen ja ankara johtaja, jota tulee kunnioittaa ja totella.
*Punainen pitää laumansa hyvinvointia tärkeänä, muttei todella välitä yksittäisistä yksilöistä. Uros haluaa kehittää laumansa huippukuntoiseksi: jokaisesta pennusta kasvatetaan vahva, säälimätön ja, luonnollisesti, johtajalleen uskollinen.
Ragnar kannattaa ajatusta siitä, että vain vahvimmilla on oikeus pärjätä. Uros inhoaa heikkoutta kaikissa muodoissaan, ja hänen mielestään jokaisen tulisikin keskittyä vain omaan selviytymiseensä. Ragnar pitää muiden pyyteetöntä auttamista täysin hyödyttömänä omien voimien tuhlauksena. Heikot yksilöt ja heikot lajit tulevat kuolemaan, se on luonnon laki.
Pahinta, mitä urokselle voisi koskaan tapahtua, olisi vallan menetys. Ragnar pyrkiikin pitämään kaikki laumansa jäsenet tiukasti ruodussa ja kurissa. Uhkaavimmat ja kapina-aikeiset yksilöt Punainen joko lähettää pois jonkin tekosyyn nojalla tai vain päästää päiviltä. Tämä tiedetään yleisesti, ja tieto kapinallisten kohtalosta hillitsee laumaa hieman. Suurin syy Ragnarin pelkoon asemansa menetyksestä on tietenkin henkilökohtainen: uros ei halua vajota pohjamutiin saavuttamaltaan paikalta. Johtajan vaihdos häpäisisi Ragnarin. Taustalla on kuitenkin myös jotain muuta: Ragnar pelkää, että lauma ajautuisi huonompaan suuntaan toisenlaisen johtajan käsissä. *Ragnar on pyhittänyt laumansa kehittämisen elämäntehtäväkseen. Hän todella pitää onkalosusiaan tärkeinä. Ei yksilöinä, vaan kokonaisuutena. Juuri tässä välittämisessä tulee esiin Ragnarin ’’pehmeämpi’’ puoli.
Ragnar Punainen pelkää asioita, joita ei pysty hallitsemaan. Tällaisia ovat esimerkiksi painajaiset.
Hän pelkää myös merta. Tieto tästä on levinnyt joidenkin laumalaisten keskuuteen, ja asialle naureskellaan johtajan selän takana. Avoimesti Ragnaria ei kukaan tietenkään uskalla pilkata.
Normaaleihin susiin ja ristiverisiin Ragnar suhtautuu syvästi halveksuen ja inhoten. Uros pitää heitä heikkoina ja likaisina, onkalosusia tyhmempinä. Ragnarin tavoitteena on puhdistaa Takakorpi näistä turhista lajeista ja palauttaa saaren omistus takaisin onkalosusille, jotka paikkaa alun perin hallitsivatkin. Ragnar pyrkii tappamaan jokaisen tapaamansa suden ja ristiverisen, ja kannustaa laumaansa samaan.
Sielut ovat aina kiehtoneet Ragnaria. Hänellä itsellään ei ole koskaan ylimääräistä sellaista ollut, vaikka Sieluja onkin hänen sukuhaarassaan monella. Puutteensa vuoksi Ragnar on äärimmäisen katkera ja kateellinen kaikille Sielun omistaville olioille. Hän ajattelee saavansa lähes rajattoman vallan Sielun avulla, ja tekee mitä tahansa sellaisen saadakseen. Vaikkei muuten taikauskoinen olekaan, Ragnar on saanut jostain ajatuksen, että syömällä Sielun omistavan eläimen ruumiin, Sielu siirtyisi syöjään itseensä. Tästä syystä Ragnar vaatii, että jokainen Sielullinen susi tai ristiverinen on tuotava hänelle.
[luonnetta lisää pelien myötä]
-
Menneisyys:
Ragnar syntyi onkalosusien pimeään valtakuntaan. Hänen vanhempansa olivat vahvoja selviytyjiä, minkä vuoksi pieni perhe kuului lauman ”parempaan” kastiin. Heti alusta alkaen Ragnar kasvatettiin tietämään se tosiseikka, että täällä pärjäsivät vain vahvimmat ja sitkeimmät. Heikot yksilöt karsiutuivat laumasta nopeasti, ja valtaa pitivät kaikista suurimmat ja häikäilemättömimmät. Tyhmänäkin pärjäsi, jos kokoa oli.
Ragnarin vanhemmat kuolivat pojan ollessa yhä nuori, mutta se ei urosta suuremmin koskettanut.
Kilpailu ruoasta, arvoasemasta ja johtajan suosiosta oli jatkuvaa, ja tämä pakotti Ragnarin kasvamaan kovaksi ja kylmäksi. Poikkeuksellisen korkeasäkäinen ja keskivertoa älykkäämpi ja ovelampi Ragnar kohosi nopeasti nuorten onkalosusien keskuudessa eräänlaiseksi pomoksi ja pääkiusaajaksi. Hän nautti muiden nöyryytyksestä ja vallastaan, jonka oli itselleen kerännyt. Ragnarin ympärille alkoi pian muodostua eräänlainen seuraajajoukko, jota Ragnar itse suojeli lisäten näin ’alaistensa’ kunnioitusta ja luottamusta itseensä.
Pikku hiljaa ajan kuluessa Ragnar alkoi pitää yhä kovempaa mekkalaa kiinnittäen onkalosusien johtajan ja hänen hännystelijöidensä huomion. Ragnar otti näkyvästi ja kuuluvasti kantaa lauman toiminnan epäkohtiin. Temppu oli ollut harkittu ja rohkea: yleensä kaikki kapinoitsijat ja kiihkoilijat pyrittiin vaientamaan mahdollisimman nopeasti, sillä johtaja ei halunnut menettää arvoasemaansa. Nyt Ragnarilla oli kuitenkin turvanaan jo suureksi kasvanut jenginsä, joka koostui pääosin nuorista ja vahvoista onkalosusista. Harkittuna ajankohtana Ragnar haastoi lauman johtajan, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta perääntyä. Kaksikko otti yhteen, ja entinen johtaja hävisi. Ragnar tappoi vastustajansa ja otti vallan itselleen. Silloin hän sai myös lisänimensä Punainen.
Näin alkoi uusi aikakausi onkalosusien yhteisössä. Ragnar uudisti heti vanhat ja huonoksi kokemansa lait ja kiristi löysäksi päässyttä kuria. Tästä eteenpäin jokainen onkalosusi tottelisi johtajaansa mitään kyselemättä ja uskollisesti, vaikka kuolemaan saakka. Ragnar Punainen painotti laumalleen, etteivät yksilöt merkinneet mitään, vain koko lauman hyvinvointi oli tärkeää. Hän myös palautti onkalosusien mieleen sen tosiseikan, että normaalit sudet olivat tunkeutuneet heidän saarelleen, onkalosusien pyhälle maalle. Tämä teki siis susista vihollisia, jotka oli tapettava. Onkalosudet olivat suhtautuneet tavallisiin susiin jo ennen johtajan vaihtoa hyvin nihkeästi, mutta Ragnar villiinnytti laumansa suoranaiseen raivoon näitä heikkoja, saastaisia olentoja kohtaan.
Ragnar Punaiseen suhtaudutaan laumalaisten keskuudessa ainakin näennäisen kunnioittavasti. Ragnar on saanut hallita onkalosusia rauhassa jo lähemmäs kymmenen vuotta. Useimmat myöntävät Ragnarin olevan hyvä johtaja, ja vaikka eri mieltä asiasta oltaisiinkin, sitä ei sanota ääneen. Johtajan huomiota vältellään, sillä liikaa massasta erottuvat saattavat joutua Ragnarin silmätikuiksi. Vielä monikaan ei ole uskaltautunut asettua poikkiteloin johtajaa vastaan, sillä sellainen johtaisi luultavimmin kuolemaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka lauman riveistä nousisikin jopa Punaista vahvempi yksilö, joka ottaisi vallan omiin käpäliinsä...
-
Muuta:
Tärkeimmät Ragnar Punaisen määräämät Uudet lait:
*Jokaisen onkalosuden on uhrauduttava lauman puolesta ja sen hyväksi, jos tarve vaatii (Ragnar käyttää tätä sääntöä tekosyynään lahdatessaan inhoamiansa/uhaksi kokemiaan onkalosusia)
*Jokainen löydetty Sielun omistava tavallinen susi on tuotava Ragnarille elävänä tai kuolleena (Selitys tähän löytyy luonteesta. Tiivistettynä: Ragnar ei itse omista ylimääräisiä Sieluja, ja haluaa itselleen sellaisen. Ragnar uskoo, että syömällä Sielullisen suden ruumiin, suden Sielu siirtyy syöjän kehoon. Näin ei ole vielä koskaan tapahtunut, mutta Ragnar jatkaa tätä kannibalismia toivoen sen toimivan vielä joskus.)
[jatkoa tulossa tähän muuta-osioon..]
